Taas eräänä päivänä mentiin koirapuistoon jossa oli eräs sakemanni emäntänsä kanssa. Olivat kerran aikaisemmin paikalla ja koira oli leikkinyt Galin kanssa, silloin oli kyllä muitakin paikalla. Tällä kertaa ei ollut. Oltiin puistoon menossa ja melkein jo sisällä kun nainen päästää koiran pannasta irti ja koira käy Galiin kiinni. Mä sain kiskotua sakemannin irti ja Gali pakeni portin ulkopuolelle. Heti perään se koira käy uudestaan Galin kimppuun ja minä sakemanniin kiinni, kädet kitaan ettei pure pahemmin Galia ja hännästä vai mistä sitten toisella kädellä. Huusin sille omistajalle että, tule nyt hel***ä ottaan koiras kiinni! Sillon Gali lähti juoksemaan pyörätietä pitkin. Puiston edestä oli juuri auto lähtemässä ja joku perhe käveli samaan suuntaan mihin Gali meni. Minä pyysin niitä ja autokuskia odottamaan paikoillaan, kävelin Galin luo jutellen sille ja sain astuttua hihnan päälle. Ensin meinasin lähteä takas kotiin kun olin niin raivona että tärisin, mutta lähdinkin takaisin puistoa kohti, kiittäen matkalla tätä autoilijaa ja paikalleen jämähtänyttä perhettä. No eiköhän tämä muija seiso siinä puiston ulkopuolella koiransa kanssa, joka edelleen oli irti! Minä taas huutamaan että ota nyt hitossa koiras jo kiinni. Vihdoin viimein laittoi sen autoon. Sitten se kysyi, että tuliko mitään jälkiä. Ei näkynyt mitään isompaa. Muija meni autoon ja sanoi että ilmoita jos tuli. Jep. Ilmoita. MINNE??? Eipä antanu numeroaan. Minä kaivamaan kännykkää taskusta ja samalla lumeen tikulla kirjoitin rekkarin. Ukkeli onneks vastas puhelimeen ja otti sen ylös. Jäätiin sitten puistoileen ja sinne tulikin leikkikavereita. Mutta trauma siitä jäi.....
Tästä tapahtumasta on nyt jonkin aikaa. Pari päivää sitten mentiin lähimetsään lenkille. Korjasin hihnan paikkaa pannassa ja huomasin pusikon takana naisen koiran kanssa. Kysyin että onko se uros vai narttu.. Narttu oli ja noin puolivuotias isohko musta koira. Nainen käsitti kysymykseni luvaksi päästää koira irti ja kuinkas kävikään... Gali säikähti, lähti juokseen koira perässä. No se vieras koira tuli takas, mutta Gali ei. Olin jo menossa tietä kohti samaan suuntaan minne Gali oli mennyt, ja tämä parivaljakko seurasi perässä. Tähyilin ympäristöä ja koirasta ei jälkeäkään. Jossain vaiheessa kävellessä katoin taakseni niin eikö tää saamarin eukko kävelee perässä. Sanoin, että voitko olla seuraamatta? No se vastasi siihen, että asun tuossa talossa. Minä jatkoin matkaa. Sitten joku mies pysäytti auton ja kysyi että onko mulla koira karannut. Sanoin et joo ja kuvailin Galin. Se sano että hyppää äkkiä kyytiin koira on noin kilometrin päässä juoksemassa paniikissa autojen seassa. Minähän ampaisin kyytiin ja menimme sinne, missä mies oli Galin nähnyt, mutta ei siellä sit enään mitään näkyny ja tämä ystävällinen mies toi minut takas kotitalon eteen, kun ajattelin, että jos Gali on pyrkinyt kotiin. Ei sitä näkynyt ja mä juoksin hakeen puhelimen ja soitin poliisiin. Sinne oli just aikaisemmin tullut ilmoitus läheltä sitä paikkaa jossa jo kerran kävin. No minä juoksin minkä kintuista pääsin taas sinne. Matkalla tein sellasen hienon ilmalennon jäätikölle (nyt kylkiluut ja jokaikinen lihan tulessa), että siitä voisi ottaa mallia jääkiekkomatsiin. En nähnyt Galia ja menin metsikköön mikä kujan päässä oli. Siellä vastaan tuli junarata. Lähdin käveleen radan vartta pitkin asemaa kohti. Koirien jälkiä oli paljon mutta en tietenkään tiennyt oliko ne Galin vai jonku muun. Sitten radan aidassa pitkä aukko ja sinne meni koiran jalanjälkiä. Oli hirveä tunne ajatella, että Gali olisi mennyt siitä ja seikkailisi junaradalla! En tietty voinu itse sinne lähteä käveleen, joten rämmin metsänreunaa pitkin hikihatussa. Tulin aseman kohdalle ja huusin ihmisille että onko nähneet ruskeaa isoa koiraa irrallaan. Kaikki puistelivat päitään ja huusin että soittakaa poliisiin jos näette. Lähdin taas kotiin päin ja puhelin soi. Poliisista joku nainen pyysi kuvaileen Galia. Minä änkytin hätäpäissäni jotain epämääräistä, kun ajattelin, että siksi kyselee, että Gali on jäänyt auton alle, kunnes tajusin sanoa, että jotkut on luulleet irlanninsusikoiran pennuks. Helpotuksekseni poliisi sanoi, että just sellanen menee Asematietä pitkin parhaillaan eikä anna ottaa kiinni. Jotain solkotin naiselle ja lähdin taas loikkimaan kuin jänis eteenpäin. Tarkoitus oli bussin nähtyäni pysäyttää se, mutta kuski ei nähny mua ja jatko matkaa vaikka heiluin kuin mieltä vailla keskellä tietä. Vastaan ajoi nainen ja minä seuraavaks loikin sen perään ja huidoin, se onneks pysähty. Mä sanoin sille, näen kyllä että menet toiseen suuntaan, mutta mun koiranpentu juoksee keskellä tietä tuolla reilu kilometrin päässä. Taas ihana ihminen sanoi, että hyppää kyytiin. No sinne mentiin ja ei jälkeäkään Galista. Kiitin kyydistä ja jalkauduin. Jossain vaiheessa olin soittanut ukkelille ja hän olikin päässyt heti lähtemään töistä. ONNEKSI.. Kävelin, pysäyttelin ihmisiä ja samalla soitin ukkelille. Sanoin, että aja kodin kautta ja reittiä missä Gali oli aikaisemmin juossut. Minä puolijuoksulla keskustan kautta koirapuistoon tarkistamaan sen paikan, eikä mitään. Soitin taas ukkelille... Gali oli autossa!!! Mulla meinas lähteä jalat alta, niin helpottunut olin. Mieheni oli ajanut autolla ja Gali oli juossut vastaantulevaa kaistaa pitkin kohti. Ukkeli oli huutanut autonikkunasta Galin nimen ja sillon Gali oli pysähtynyt päätän pyöritellen, että mistä tuo tuttu ääni kuului? Ukkeli oli noussut ulos autosta ja pysäytti liikenteen molempiin suuntiin, käveli hiljaa auton perälle, aukaisi takaluukun, meni auton viereen kyykkyyn ja kutsui Galia. Gali paineli autoon muitta mutkitta. Kauhee tuuri kävi taas... jos mieheni ei olisi päässyt lähtemään heti, niin Gali olisi ehkä vieläkin jossain harhailemassa tai jopa kuollut.
Tästä lähtien Gali pääsee irti vain aidatulla alueella. Tänäänkin lenkillä oli valjaat ja panta (mamma vähän liioittelee joo, heh), ettei vaan karkaa. Kannattaa lukea koirakarkureiden ja koiraetsijöiden sivuja siellä on hyviä ohjeita, miten toimia kun koira karkaa. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu... Niitä kun lukee niin ymmärtää miksi koira käyttäytyy aivan käsittämättömällä tavalla karatessaan.
No, on meille tapahtunut paljon hauskojakin juttuja, eikä vaan tappeluja ja karkaamisia.
Yks päivä ajattelin laittaa radion päälle (normaalisti en kuuntele), että kun Gali jää yksin, niin kuuluu muutakin kuin rapun äänet ja voi olla rauhallisempi kun kuulee musiikkia ja ääniä. Fiksusti ajateltu taas.. Gali meinas käydä sen "vieraan miehen" (radiokuuluttaja) kimppuun, Siinä oli taas tekeminen että sain koiruliinin käsittämään, ettei siellä kaiuttimen sisällä ketään ole...
