Galileo valloitti meidän sydämet kun katselin PK:n (Pelastakaa Koirat ry:n) sivuja. Mikään ei enää auttanut, vaan poju oli saatava. Siitä se kamala jännittäminen sitten alkoi. Soitto Essille, joka käski miettiä vielä yön yli. Voi sitä odottamista! Seuraavana päivänä, sekunnilleen klo 14, soitin ja varmistin asian. Siitä se jännitys vasta alkoikin...

No vihdoin päivä koitti, lähdettiin Sarin kans Tallinnaan poikkuu hakeen. Kierreltiin vähän kauppoja ja ostin tarhalle 20kg kuivaruokaa ja useitä tölkkejä koiran ja kissan ruokaa. Taxi napattiin satamasta ja sitten menoks. Gali ja muut koirut päästettiin häkeistä ja voi sitä riemua. Oli sellanen sutina kun jaoin makupaloja. Galin piti mennä takas häkkiin hetkeks, vaikka ei olis millään enää halunnut. Arvas ehkä että tuo on mun mami.

Matkalla satamaan Gali nukkui ja koko laiva matkankin. Vastassa oli iskä joka oli ihan myyty kun tulevan lapsensa näki. Kotona odotti sitten meidän 12v Renzo kissu, joka oli hieman ihmeissään. Oli jo aiemmin hämmästelly valtavaa lelujen ja luiden määrää lattialla. Kovin oli kiinnostunut kuitenkin. Pari päivää Gali hämmästeli meitä ja oli kovin ihmeissään saamastaan huomiosta. Sitten kotiutui kunnolla.